Syksy se on tullut ja lunta odotellessa...

Oikeastaan elämä kennelissä on tasaantunut ja arki on jokseenkin palannut ennalleen.Välillä vielä iskee hirmuinen ikävä ja sitten pitää niiskuttaa ...Päätinkin kirjoittaa muistoihin meidän pikku vaavit.

Tänään käytiin Zippin ja Emmin kanssa lenkillä ja päätin harjoituttaa Zippille luokse tuloa,mutta tyttöpä päätti että "en muuten mamma tulekaan sun luo"......Siinä sitten tuli huomattua,että ekat juoksut on yhtä kuin uhmaikä  . Zippi on kyllä niin kuin äitinsä,mutta huomattavasti itsepäisempi ja energisempi tai enhän mä tiä millanen Emmi on joskus ollut.Kyllä on niin ihanaa kun on syksy ja talvi ovan takana,ei oikein malta edes odottaa lunta ja pakkasta.